Yhteenvetoa Koistisen suvun alkuvaiheista

kirj. Veikko Keinänen, Rovaniemi

Koistisen asiakirjoihin merkittyä varhaishistoriaa 1500- 1600 -luvuilta alkaen ovat ansiokkaasti selvitelleet Katri Kovanen ja Aino Ronkainen, molemmat o.s. Koistisia, tutkimuksessaan "Tuusniemen (Vehmersalmen) , lähinnä Kojanlahden (Juojärven) Koististen suvun selvittelyä". 1700- luvulta eteenpäin he ovat keskittyneet Kojanlahden sukuhaaran tarkempaan selvitykseen. Mikkeliläinen lääkäri Erkki Mäki tutkimuksessaan "Pieksämäen Haapakosken Antti Koistisen suku" (1997) sekä suonenjokinen lääninneuvos Niilo Koistinen ovat myös lähteneet varhaisimmista veroluetteloista 1550-luvulta ja päätyneet tutkimaan Jäätsalon Koistisia. He ovat saaneet innoituksen tutkimukseensa Olli Pekka Koistisen tutkimuksista, jonka hän julkaisi jo aivan 1900-luvun alussa otsikolla "Muistelmia Koistisen suvun entisistä oloista ja elämästä". Nämä kaikki edellä mainitut tutkimukset täydentävät hienosti toisiaan.

Aarne Haverinen on tutkinut laajasti savolaissukujen muinaishistoriaa ja pitänyt monia esitelmiä Koistisen suvusta. Lisäksi tämän tarinan kirjoittajalla oli Koistinen 1/1999 –lehdessä kirjoitus "Tarinaa Tuusniemen Juojärven Koistisista ja Kumpumäen Keinäsistä".

Pohjois- Savon asutuskaudella 1500-luvun puolivälissä asuivat Tavinsalmella nykyisen Leppävirran alueella Antti Laurinpoika Koistinen, Paavo Juhonpoika Koistinen sekä Heikki Koistinen. Saamaisjärven seudulla, Soisalon saaren länsilaidalla, asuivat Juho, Lauri, Heikki, Niilo ja Olli Koistinen. Puutosmäen Koistinaholla asui Tapani Koistinen, jolla oli vuonna 1600 yhtiömiehenä Heikki Koistinen. Tätä Tapania oli sakotettu v. 1555, koska hän oli kieltäytynyt menemästä rajalle vihollista vastaan.

Pohjois- Savon asutuksen tutkijan Arvo M. Soinisen mukaan Saamaisjärven seudun Koistiset olivat peräisin Suur-Juvalta, johon silloin kuuluivat myös nykyiset Joroisten ja Jäppilän pitäjät. Pohjoisempana Jännevirran seudulla Antti Koistisen talo oli 22 vuotta autiona venäläisten hävityksen vuoksi. Myös toisen Antti Koistisen talo Savilahden Ritoniemessä joutui venäläisten hävittämäksi ja oli 9 vuotta autiona.

Aarne Haverisen mukaan Koistisen suku on goottisuku, joka on tullut Suomeen ehkä 1200-luvulla nykyisen Saksan tai Ruotsin alueelta Laatokan rantamille. Sieltä suku on muuttanut Rantasalmen suurpitäjään itse Rantasalmen kylään (1 ruokakunta v. 1541) ja Keriharjulle (3 ruokakuntaa v. 1541). Jo 1500-luvun puolivälin tienoilla on Koistisia muuttanut Pohjois–Pohjanmaalle (2 ruokakuntaa v. 1556) ja Kainuuseen (yksi ruokakunta) vähän myöhemmin, koska merkinnät löytyvät vuosilta 1563 ja 1580.

Erkki Mäen (1997) mukaan Jäätsalon ja Kojanlahden Koististen todennäköinen esi-isä Heikki Koistinen asui vuodesta 1541 lähtien Saamaisten VI kymmenkunnassa Kallaveden ja Suvasveden välissä Vehmersalmen luoteisrannalla Ritoniemessä, myöhemmän Vehmersalmen pitäjän Karpinaholla. Talo oli iso 5 veromarkan talo ja siellä mainitaan myös vuoden 1561 kymmenysluettelossa asuvaksi Antti Koistinen. Heikki Koistinen oli ilmeisesti myös Suur-Juvalta peräisin. Suvun eri haaroissa toistuvat samat etunimet Heikki, Antti ja Paavo vuosisadasta toiseen. Tämä tekee suvun keskinäisten suhteitten selvittämisen jo 1600-luvulla vaikeaksi asiakirjojen puutteellisuuden vuoksi.

Aino Ronkaisen ja Katri Kovasen mukaan v. 1561 maakirjassa on silloisen viljelijän Heikki Koistisen maa-alueilla numero 1734, jota numeroa vastaavat v. 1664 verokirjassa Vehmassalmi (= Vehmersalmi), Räsälän kylä ja Enonlahti (Enalax).

Koististen omistamia maakappaleita vuoden 1664 maakirjassa ovat (alkuperäisessä muodossaan kirjoitettuna):

Vasararanda (Räsälän asukkaitten maata), Syfwän Newon sifwu, Warpasari (ei vanhassa kirjassa), Kaikosari a kaxi, Kauhanniemi (Heikki Heikinpojan maata), Venämäki, Pachkasalo, Wesasarta fyrä, Lehensuu sareth, Särkilahenmaa, Jätysalo, Kortechjerfwen maa (josta saatavana vain jonkin verran tervaspuuta), Karpinaho, Pellckoisen aho (10.7.1655 annetun tuomion perusteella), Wichtaniemij.

Jakokunnan maat olivat Vehmersalmi 4-5, Räsälä 1-2 ja Enanlahti (= Enonlahti) 2. Heikki Koistisen sukua levittäytyi näille alueille aina vanhaan Ruotsin ja Venäjän rajaan saakka. Asutus Suvasveden ja Juojärven välisellä kannaksella oli vähäistä rajan läheisyyden takia. Vuoden 1664 verollepanomaakirjan mukaan laajalla alueella Vehmersalmen kylässä oli vain 6 maakirjataloa, vaikkakin talonsavuja lienee ollut kolminkertainen määrä.

Räsälä sijaitsee Soisalossa Puutosmäen ja Vehmersalmen välissä ja siellä asui v. 1636 Antti Koistinen talossaan (= savupirtissään). Koististen tilat Isojaossa Räsälä 1-2/1-5.

Enanlahden kylän pääosa oli Soisalon saaressa Suvasveden länsirannalla, mutta osa siitä, RN:o 2:n maat, olivat Suvasveden itärannalla ja siitä muodostettiin Isojaossa tilat Enonsalo 1-7. Enonsalo sijaitsee Suvasveden ja Juojärven välisellä kannaksella lähellä Kojanlahtea ja Jäätsaloa. Enanlahdessa asui v.1646 Paavo Heikinpoika Koistinen vaimoineen. Samanniminen Paavo Koistinen oli merkitty myös rakuunaksi vuosina 1646 ja 1648. 1648 myös Antti Koistisella oli talo tällä kylällä. Lautamiehenä oli toiminut Paavo Koistinen, joka puumerkillään oli vahvistanut vuoden 1648 manttaaliluettelon. Vuoden 1664 tarkastusmaakirjassa Enanlahdessa Antti Heikinpoika Koistisella oli perintötila. Vuonna 1682 veroluetteloista löytyvät Paavo ja Antti Koistinen. Isonvihan aikana Paavo Koistisen talo autioitui ja sen otti viljelykseensä Antti Lipponen.

Vehmersalmen kylä ilmestyi manttaaliluetteloihin vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen. Vuoden 1664 tarkastusmaakirjassa on kaksi Koistisen perintötilaa, joissa toisessa isännöivät veljekset Antti Heikinpoika ja Heikki Heikinpoika Koistinen ja toisessa Paavo Antinpoika Koistinen. Tilanumerot olivat Vehmersalmi 4 ja 5.

Vehmersalmi 4 käsitti Jäätsalon saaren ja Juojärven suuret niemet Kojanniemen ja Vihtaniemen. Vehmersalmi 5 puolestaan oli vastaavalla kohdalla länteen Kojanniemen tyven seudussa sekä Kojanlahden ja Savenkaidan järven alueella. Isojaossa rekisterinumerot 4-5/ 5-6 sekä Juojärvi 1-6. Osa tästä sukuhaarasta jäi Vehmersalmelle ja osa muutti Juojärven maisemiin.

Valtakunnan raja oli Täyssinän rauhassa v.1595 määrätty Pohjois-Savon alueella kulkemaan Kaatamonpohjan- Somarlahden- Juojärven- Ohtaansalmen- Rikkaveden- Kaavinkosken- Kaavinjärven- Kellotaipaleen- Vehkalahden ja Vuotjärven kautta. Savolaisasutus levisi Juojärvellä ensin järven länsirannalle ja sitten Stolbovan rauhan jälkeen v.1617 Pohjois-Karjalan tultua liitetyksi Ruotsiin myös järven itärannoille Liperin Maljasalmelle ja Varislahdelle, sekä ilmeisesti myös Jäätsalon saareen. Varislahdella oli ollut muutamia ortodoksisia asukkaita, mutta Maljasalmen seutu oli asumatonta ennen savolaisasutusta. Ruptuurisodassa v.1656 Liperin ortodoksit tekivät tuhoamismatkoja Juojärven suunnalla Tuusniemelle ja Maljasalmea alettiin asuttaa vasta tämän sodan jälkeen. Isovihan jälkeen Maljasalmen Mustolassa olivat isäntinä Antti Koistinen (1722-26), Olli Koistinen (1730-43) ja Antti Koistinen (1754-82). Saman nimisiä isäntiä oli myös sekä Jäätsalossa että Kojanlahdessa.

Jäätsalon saari on pyöreämuotoinen ja sijaitsee keskellä Juojärveä. Jäätsalon eteläosan läpi kulkee itä- länsisuuntainen pitkittäisharju, joka muodostaa saaren länsireunaan Pitkäniemen ja itäreunaan osittain soistuneen Salonpää- nimisen niemen.

Koistisia asui 1600-luvulla jo Juojärven läheisellä läntisellä rannalla Kojanlahdessa ja Kojanniemessä, samoinkuin Enonsalossa. Myös Juojärven itärannalla Liperin Maljasalmella asui jo 1600-luvun lopulla Koistisia muitten savolaisten joukossa. Ensimmäinen Jäätsalon asukkaaksi jäänyt Koistinen lienee ollut Antti Heikinpoika. 1664 maakirjassa hänet mainitaan Vehmersalmen talolliseksi ja hänellä lienee ollut maaomaisuutta myös Jäätsalossa ja Kojanlahden seudulla. Hänen poikansa Heikki Antinpoika ja Antti Antinpoika Koistinen asuttivat Jäätsaloa 1600-luvun lopussa. Lisäksi siellä on myös asunut heidän serkkunsa Olli Paavonpoika(tai Ollinpoika) Koistinen. Heikki oli isäntänä myös Isovihan aikana ja hänen veljensä Antti on se mies, joka mainitaan Liperin henkikirjassa Maljasalmen Mustolan isäntänä. Myös Olli Koistinen muutti jo mahdollisesti 1600–1700 –lukujen vaihteessa tai varhain 1700-luvun alussa Maljasalmelle, koska Tauno Koistisen "Sukuni tarina"- tutkimuksesta käy ilmi, että Liperin syntyneiden luettelossa hänelle ovat vuosina 1711 ja 1713 syntyneet pojat Olli ja Paavo.

Jäätsalon valjekset Antti, Heikki ja Paavo Heikinpoika Koistinen:

Antti, jonka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta joka vihittiin 24.10.1724 Kaisa Heikint. Poutiaisen kanssa. Antti viljeli tilaansa Kojanlahdessa (Vehmersalmi RNo 5). Tätä sukuhaaraa ovat selvittäneet mm. Katri Kovanen ja Aino Ronkainen o.s. Koistinen nykypäiviin saakka.

Heikki, joka syntyi 1699 Jäätsalossa ja kuoli siellä kirkonkirjan mukaan 62 vuotiaana 1.7.1761. Hän oli 3 kertaa naimisissa. Ensimmäisen vaimon nimi ei ole tiedossa. Heikki vihittiin 8.4.1726 Riitta Matintytär Tynysen (s.1702) kanssa toiseen avioliittoon. Tästä avioliitosta olivat lapset Heikki, Riitta (1740) ja Pekka. Vain Riitta jäi lapsista eloon ja on tämän kirjoittajan esi-äiti. Heikin kolmas vaimo oli talollisen tytär Marketta Koistinen Vehmersalmelta. Heikin sukuhaaraa ovat tutkineet mm. tämän yhteenvedon kirjoittaja, Erkki Mäki sekä aikoinaan jo Olli-Pekka Koistinen.

Paavo oli syntynyt Jäätsalossa 1704 ja kuollut 1776 Leppävirroilla. Hänen vaimonsa oli vuodesta 1725 talollisen tytär Anna Jaakont. Miettinen Ohtaanniemeltä. Paavo asui perheineen Jäätsalossa vuoteen 1738, jolloin muutti talolliseksi Tuusniemen Kumpumäkeen. Tätä sukuhaaraa ovat selvitelleet mm. Erkki Mäki sekä kirjoittaja.