Yhteenvetoa
Koistisen suvun alkuvaiheista kirj. Veikko Keinänen, Rovaniemi Koistisen asiakirjoihin merkittyä varhaishistoriaa
1500- 1600 -luvuilta alkaen ovat ansiokkaasti selvitelleet Katri Kovanen ja Aino
Ronkainen, molemmat o.s. Koistisia, tutkimuksessaan "Tuusniemen
(Vehmersalmen) , lähinnä Kojanlahden
(Juojärven) Koististen suvun selvittelyä".
1700- luvulta eteenpäin he ovat keskittyneet Kojanlahden
sukuhaaran tarkempaan selvitykseen. Mikkeliläinen lääkäri Erkki Mäki
tutkimuksessaan "Pieksämäen Haapakosken Antti Koistisen suku"
(1997) sekä suonenjokinen lääninneuvos Niilo
Koistinen ovat myös lähteneet varhaisimmista veroluetteloista 1550-luvulta ja
päätyneet tutkimaan Jäätsalon Koistisia. He ovat
saaneet innoituksen tutkimukseensa Olli Pekka Koistisen tutkimuksista, jonka
hän julkaisi jo aivan 1900-luvun alussa otsikolla "Muistelmia Koistisen
suvun entisistä oloista ja elämästä".
Nämä kaikki edellä mainitut tutkimukset täydentävät hienosti toisiaan.
Aarne Haverinen on tutkinut laajasti savolaissukujen
muinaishistoriaa ja pitänyt monia esitelmiä Koistisen suvusta. Lisäksi tämän
tarinan kirjoittajalla oli Koistinen 1/1999 –lehdessä
kirjoitus "Tarinaa Tuusniemen Juojärven Koistisista ja Kumpumäen Keinäsistä". Pohjois- Savon asutuskaudella 1500-luvun
puolivälissä asuivat Tavinsalmella nykyisen Leppävirran alueella Antti
Laurinpoika Koistinen, Paavo Juhonpoika Koistinen sekä Heikki Koistinen. Saamaisjärven seudulla, Soisalon
saaren länsilaidalla, asuivat Juho, Lauri, Heikki, Niilo ja Olli Koistinen.
Puutosmäen Koistinaholla asui Tapani Koistinen,
jolla oli vuonna 1600 yhtiömiehenä Heikki Koistinen. Tätä Tapania oli
sakotettu v. 1555, koska hän oli kieltäytynyt menemästä rajalle vihollista
vastaan. Pohjois- Savon asutuksen tutkijan Arvo M. Soinisen
mukaan Saamaisjärven seudun Koistiset olivat
peräisin Suur-Juvalta, johon silloin kuuluivat myös nykyiset Joroisten ja Jäppilän pitäjät. Pohjoisempana Jännevirran seudulla
Antti Koistisen talo oli 22 vuotta autiona venäläisten hävityksen vuoksi.
Myös toisen Antti Koistisen talo Savilahden Ritoniemessä
joutui venäläisten hävittämäksi ja oli 9 vuotta autiona. Aarne Haverisen mukaan Koistisen suku on goottisuku,
joka on tullut Suomeen ehkä 1200-luvulla nykyisen Saksan tai Ruotsin alueelta
Laatokan rantamille. Sieltä suku on muuttanut Rantasalmen suurpitäjään itse
Rantasalmen kylään (1 ruokakunta v. 1541) ja Keriharjulle
(3 ruokakuntaa v. 1541). Jo 1500-luvun puolivälin tienoilla on Koistisia
muuttanut Pohjois–Pohjanmaalle (2 ruokakuntaa v.
1556) ja Kainuuseen (yksi ruokakunta) vähän myöhemmin, koska merkinnät
löytyvät vuosilta 1563 ja 1580. Erkki Mäen (1997) mukaan Jäätsalon
ja Kojanlahden Koististen todennäköinen esi-isä Heikki
Koistinen asui vuodesta 1541 lähtien Saamaisten
VI kymmenkunnassa Kallaveden ja Suvasveden välissä
Vehmersalmen luoteisrannalla Ritoniemessä,
myöhemmän Vehmersalmen pitäjän Karpinaholla. Talo oli iso 5 veromarkan talo
ja siellä mainitaan myös vuoden 1561 kymmenysluettelossa asuvaksi Antti
Koistinen. Heikki Koistinen oli ilmeisesti myös Suur-Juvalta peräisin. Suvun
eri haaroissa toistuvat samat etunimet Heikki, Antti ja Paavo vuosisadasta
toiseen. Tämä tekee suvun keskinäisten suhteitten selvittämisen jo
1600-luvulla vaikeaksi asiakirjojen puutteellisuuden vuoksi. Aino Ronkaisen ja Katri Kovasen mukaan v. 1561
maakirjassa on silloisen viljelijän Heikki Koistisen maa-alueilla numero
1734, jota numeroa vastaavat v. 1664 verokirjassa Vehmassalmi (=
Vehmersalmi), Räsälän kylä ja Enonlahti (Enalax). Koististen omistamia maakappaleita vuoden 1664
maakirjassa ovat (alkuperäisessä muodossaan kirjoitettuna): Vasararanda (Räsälän asukkaitten
maata), Syfwän Newon sifwu, Warpasari (ei vanhassa
kirjassa), Kaikosari a kaxi,
Kauhanniemi (Heikki Heikinpojan maata), Venämäki, Pachkasalo, Wesasarta fyrä, Lehensuu sareth, Särkilahenmaa, Jätysalo, Kortechjerfwen maa
(josta saatavana vain jonkin verran tervaspuuta), Karpinaho, Pellckoisen aho (10.7.1655 annetun tuomion perusteella), Wichtaniemij. Jakokunnan maat olivat Vehmersalmi 4-5, Räsälä 1-2 ja Enanlahti (=
Enonlahti) 2. Heikki Koistisen sukua levittäytyi näille alueille aina vanhaan
Ruotsin ja Venäjän rajaan saakka. Asutus Suvasveden
ja Juojärven välisellä kannaksella oli vähäistä
rajan läheisyyden takia. Vuoden 1664 verollepanomaakirjan mukaan laajalla
alueella Vehmersalmen kylässä oli vain 6 maakirjataloa, vaikkakin talonsavuja
lienee ollut kolminkertainen määrä. Räsälä sijaitsee
Soisalossa Puutosmäen ja Vehmersalmen välissä ja
siellä asui v. 1636 Antti Koistinen talossaan (= savupirtissään). Koististen
tilat Isojaossa Räsälä 1-2/1-5. Enanlahden kylän
pääosa oli Soisalon saaressa Suvasveden
länsirannalla, mutta osa siitä, RN:o 2:n maat,
olivat Suvasveden itärannalla ja siitä
muodostettiin Isojaossa tilat Enonsalo 1-7. Enonsalo sijaitsee Suvasveden ja Juojärven
välisellä kannaksella lähellä Kojanlahtea ja Jäätsaloa. Enanlahdessa asui
v.1646 Paavo Heikinpoika Koistinen vaimoineen. Samanniminen Paavo Koistinen
oli merkitty myös rakuunaksi vuosina 1646 ja 1648. 1648
myös Antti Koistisella oli talo tällä kylällä. Lautamiehenä oli toiminut
Paavo Koistinen, joka puumerkillään oli vahvistanut vuoden 1648
manttaaliluettelon. Vuoden 1664 tarkastusmaakirjassa Enanlahdessa
Antti Heikinpoika Koistisella oli perintötila. Vuonna 1682 veroluetteloista
löytyvät Paavo ja Antti Koistinen. Isonvihan aikana Paavo Koistisen talo
autioitui ja sen otti viljelykseensä Antti Lipponen. Vehmersalmen kylä
ilmestyi manttaaliluetteloihin vasta 1600-luvun puolivälin jälkeen. Vuoden 1664
tarkastusmaakirjassa on kaksi Koistisen perintötilaa, joissa toisessa
isännöivät veljekset Antti Heikinpoika ja Heikki Heikinpoika Koistinen ja
toisessa Paavo Antinpoika Koistinen. Tilanumerot olivat Vehmersalmi 4 ja 5. Vehmersalmi 4 käsitti Jäätsalon
saaren ja Juojärven suuret niemet Kojanniemen ja Vihtaniemen. Vehmersalmi 5 puolestaan oli
vastaavalla kohdalla länteen Kojanniemen tyven
seudussa sekä Kojanlahden ja Savenkaidan järven
alueella. Isojaossa rekisterinumerot 4-5/ 5-6 sekä Juojärvi 1-6. Osa tästä
sukuhaarasta jäi Vehmersalmelle ja osa muutti Juojärven
maisemiin. Valtakunnan raja oli Täyssinän
rauhassa v.1595 määrätty Pohjois-Savon alueella kulkemaan Kaatamonpohjan-
Somarlahden- Juojärven- Ohtaansalmen- Rikkaveden- Kaavinkosken- Kaavinjärven-
Kellotaipaleen- Vehkalahden ja Vuotjärven kautta.
Savolaisasutus levisi Juojärvellä ensin järven
länsirannalle ja sitten Stolbovan rauhan jälkeen
v.1617 Pohjois-Karjalan tultua liitetyksi Ruotsiin myös järven itärannoille
Liperin Maljasalmelle ja Varislahdelle, sekä ilmeisesti myös Jäätsalon saareen. Varislahdella oli ollut muutamia
ortodoksisia asukkaita, mutta Maljasalmen seutu oli asumatonta ennen
savolaisasutusta. Ruptuurisodassa v.1656 Liperin
ortodoksit tekivät tuhoamismatkoja Juojärven
suunnalla Tuusniemelle ja Maljasalmea alettiin asuttaa vasta tämän sodan
jälkeen. Isovihan jälkeen Maljasalmen Mustolassa olivat isäntinä Antti
Koistinen (1722-26), Olli Koistinen (1730-43) ja
Antti Koistinen (1754-82). Saman nimisiä isäntiä oli
myös sekä Jäätsalossa että Kojanlahdessa. Jäätsalon saari on
pyöreämuotoinen ja sijaitsee keskellä Juojärveä. Jäätsalon eteläosan läpi kulkee itä- länsisuuntainen
pitkittäisharju, joka muodostaa saaren länsireunaan Pitkäniemen ja itäreunaan
osittain soistuneen Salonpää- nimisen niemen. Koistisia asui 1600-luvulla jo Juojärven
läheisellä läntisellä rannalla Kojanlahdessa ja Kojanniemessä, samoinkuin
Enonsalossa. Myös Juojärven itärannalla Liperin
Maljasalmella asui jo 1600-luvun lopulla Koistisia muitten savolaisten
joukossa. Ensimmäinen Jäätsalon asukkaaksi jäänyt Koistinen
lienee ollut Antti Heikinpoika. 1664 maakirjassa hänet mainitaan Vehmersalmen
talolliseksi ja hänellä lienee ollut maaomaisuutta myös Jäätsalossa
ja Kojanlahden seudulla. Hänen poikansa Heikki
Antinpoika ja Antti Antinpoika Koistinen asuttivat Jäätsaloa
1600-luvun lopussa. Lisäksi siellä on myös asunut heidän serkkunsa Olli
Paavonpoika(tai Ollinpoika) Koistinen. Heikki oli isäntänä myös Isovihan
aikana ja hänen veljensä Antti on se mies, joka mainitaan Liperin henkikirjassa
Maljasalmen Mustolan isäntänä. Myös Olli Koistinen muutti jo mahdollisesti
1600–1700 –lukujen vaihteessa tai varhain 1700-luvun alussa Maljasalmelle,
koska Tauno Koistisen "Sukuni tarina"-
tutkimuksesta käy ilmi, että Liperin syntyneiden luettelossa hänelle ovat
vuosina 1711 ja 1713 syntyneet pojat Olli ja Paavo. Jäätsalon valjekset Antti, Heikki
ja Paavo Heikinpoika Koistinen: Antti,
jonka syntymäaika ei ole tiedossa, mutta joka vihittiin 24.10.1724 Kaisa Heikint.
Poutiaisen kanssa. Antti viljeli tilaansa Kojanlahdessa
(Vehmersalmi RNo 5). Tätä sukuhaaraa ovat
selvittäneet mm. Katri Kovanen ja Aino Ronkainen o.s. Koistinen nykypäiviin
saakka. Heikki, joka
syntyi 1699 Jäätsalossa ja kuoli siellä kirkonkirjan
mukaan 62 vuotiaana 1.7.1761. Hän oli 3 kertaa
naimisissa. Ensimmäisen vaimon nimi ei ole tiedossa. Heikki vihittiin 8.4.1726
Riitta Matintytär Tynysen (s.1702) kanssa toiseen
avioliittoon. Tästä avioliitosta olivat lapset Heikki, Riitta (1740) ja
Pekka. Vain Riitta jäi lapsista eloon ja on tämän kirjoittajan esi-äiti. Heikin kolmas vaimo oli talollisen tytär
Marketta Koistinen Vehmersalmelta. Heikin sukuhaaraa ovat tutkineet mm. tämän
yhteenvedon kirjoittaja, Erkki Mäki sekä aikoinaan jo Olli-Pekka Koistinen. Paavo oli
syntynyt Jäätsalossa 1704 ja kuollut 1776
Leppävirroilla. Hänen vaimonsa oli vuodesta 1725 talollisen tytär Anna
Jaakont. Miettinen Ohtaanniemeltä. Paavo asui
perheineen Jäätsalossa vuoteen 1738, jolloin muutti
talolliseksi Tuusniemen Kumpumäkeen. Tätä
sukuhaaraa ovat selvitelleet mm. Erkki Mäki sekä kirjoittaja. |