Koistilan historiaa

Entisaikojen maanomistus ja isojakoon johtaneet syyt:

”Entisaikoina maaomistussuhteet olivat melko sekavia. Korvenraivaaja oli vallannut itselleen kenellekään kuulumattomasta yleismaasta palasia, viljellyt niitä ja jättänyt perillisilleen. Savon asutukselle on ollut alun alkaen tyypillistä haja-asutus, jossa kukin talo sijaitsi omissa oloissaan kuulumatta minkään tiheästi rakennetun kyläkunnan piiriin. Pellot ja niityt, jotka yleensä sijaitsivat talojen läheisyydessä, olivat tavallisesti isäntien yksityisomistuksessa. Metsämaat ja kalavedet sen sijaan olivat yhteisomistuksessa.

Isossajaossa pantiin sekavat maanomistusolot järjestykseen. Talojen yhteisesti omistamat tilukset jaettiin kunkin yksityiseksi omaisuudeksi ja hajallaan olevat maakappaleet korvattiin isoilla yhtenäisillä palasilla. Itä-Suomessa peltomaat ei ollut yhteisomistuksessa, mutta metsät ja kalavedet olivat, ja esimerkiksi metsien yhteisomistuksen katsottiin aiheuttavan suurta puunhaaskausta.

1700-luvulla päädyttiin maanomistusoloissa olevien haittojen poistamiseksi suorittaa ns. isojako valtakunnan maanmittauskonttorin johtajan Jakob Faggotin aloitteesta. Isojakoasetuksia annettiin vuosina 1749, 1757 ja 1775. Aluksi ryhdyttiin isoonjakoon, jos kaikki talonpojat sitä vaativat, mutta vuonna 1757 päädyttiin siihen, että jako toimitetaan, jos yksikin talonpoika sitä vaatii. Vuoden 1775 asetus puolestaan siirsi kylien yhteismetsistä ns. liikamaat kruunulle. Tämä johti valtionmetsien syntyyn.

Varsinainen isojako alkoi tilajyvityksellä, jonka talonpojat saivat itse suorittaa ja joka yhdenkin talon osalta saattoi kestää viikkokausia. Maanmittari tarkasti sitten verollepanokartat tämän jyvityksen mukaisiksi sekä valmisti nautinta- ja jyvitysselitelmät. Sitten sovittiin kullekin talolle tulevien uusien lohkojen määrä, suoritettiin tilusvaihtoja piirirajojen oikaisemiseksi ja yhtenäisten suurlohkojen aikaansaamiseksi sekä päätettiin talonpaikkojen sijainnista. Lisäksi laadittiin verollepanoehdotus, joka osoitti talojen uudet manttaalit ja kuinka paljon jakokunnassa oli kruunulle joutuvaa liikamaata.

Läpi maan vietynä isojako vahvisti haja-asutusta suosivaa kehitystä, omintakeisuutta tilan hoidossa ja itsenäistä asemaa talonpojille. Savolainen uudisraivaajahenki sopi hyvin tähän kuvioon, vaikka isojako ajan mittaan rajoitti suuresti mm. savolaisten rakastamaa tuottoisien erämaakaskien kaatamista, polttamista ja viljelyä.

Pitkälti juuri isojako loi mahdollisuudet maatalousteknisiin parannuksiin, näitä olivat mm. uuden kyntövälineet. Myös ojitus ja salaojitus alkoivat yleistyä. Kaskenpoltosta siirryttiin peltoviljelyyn. Peltojen tuotto kasvoi ja uusia viljelyskasveja otettiin käyttöön, esim. peruna tuli Suomeen 1700-luvun lopulla.

Jakokuntien, jotka muodostuivat täällä ennen isojakoa olleiden tilojen mukaan, kalavedet käytiin läpi 1900-luvun alussa, ja niitä alkoivat hallita osakkaiden muodostamat kalastuskunnat. Käytännön kalastukseen vesirajoilla ei ollut suurtakaan merkitystä ennen kalastuskuntien uutta järjestäytymistä 1950-luvulta lähtien, vaan paikallinen käytäntö rajoineen katsottiin riittäväksi. Vuoden 1951 laki ja kalastuskuntien perustaminen kontrolloi kuitenkin pyyntiä entistä enemmän. Ammattipyynnin edellytys on ollut se, että maattomat tai vähän maata omistavat ammattikalastajat ovat käytännössä saaneet lupia kalastaa voimaperäisesti maanomistajien hallitsemilla vesillä.”

Isojakoa tehtiin Tuusniemellä vuonna 1784, jolloin muodostettiin Kuopion lääniin (nyk. Itä-Suomen lääni / Kuopion maakunta) Tuusniemen kuntaan Juojärven kylään tila n:o 4, joka sai nimekseen KORTTEIS. Ensimmäiset omistajat olivat Koistisia, tilan pinta-ala oli tuolloin n. 700 ha. Maarekisteri kyläksi tuli siis Juojärvi, vaikka kylää kutsutaankin yleisesti Kojanlahdeksi. Kojanlahden kylä on saanut nimensä Juojärvessä olevasta lahdesta nimeltään kojanlahti (kojonlahti) ent. Kojalax ja alueena se poikkeaa hiukan Juojärven maarekisterikylästä.

Kaikki Tuusniemen kunnan Juojärven kylän talot, jotka muodostettiin tuossa isossajaossa, n:o 1 – 6 kuuluivat aiemmin Vehmersalmen pitäjään Vehmersalmen kylään taloon n:o 5:n, tila sijaitsi aivan Vehmersalmen kirkonkylän eteläpuolella, talon nimi oli Salmi. Talon n:o 5, Vehmersalmen pitäjässä, maa pinta-ala lienee ollut n. 4.000 hehtaaria ennen isoajakoa. Tämän talon n:o 5 vesialueista n. 8.500 hehtaarista muodostettiin myöhemmin Koistilan kalastuskunta, joka yhdistyi Koistilan jakokunnan kanssa ja on nyt nimeltään Koistilan osakaskunta. Osakaskunnan vesialueen kartta Juojärvellä.

Varsin pian isonjaon jälkeen tuli tarve jakaa tuo tila Kortteis kahdeksi, tuo halkominen toteutettiin vuonna 1803. Tiloille ei annettu erillisiä nimiä vaan ne numeroitin vain 1 ja 2:lla, myöhemmin tilojen nimet vakiintuivat käytössä Kalliolaksi (Kortteis 4:1) ja Koistilaksi (Kortteis 4:2), Koistilan pinta-alaksi tuli n. 320 ha.

Vuonna 1803 tehdyn lohkomisen jälkeen ei tilaa jaettu yli 100 vuoteen, vaikka alueella asuikin eri talouksia. Seuraavan kerran tilaa jaettiin vasta vuonna 1920, kun tilasta lohkaistiin Kojanlahden kansakoulun perustamista varten n. 1,5 ha:n tontti, jolle annettiin 8.6.1920 pidetyssä lohkomistoimituksessa nimeksi YRJÖNPELTO ja kantatila nimettiin tuolloin kiinteistörekisteriin KOISTILAKSI.

Näin päästiin vuoteen 1925, jolloin tilan jaettiin Elisabeth Koistisen neljän perillisen kesken ja muodostettiin tilat RUOHOSAARI, VÄLINIEMI, KUUSELA ja kantatilaksi jäi KOISTILA. Tuolloin koko tilan pinta-ala oli 615,08 ha, josta Koistilan osuus 317,34 ha. Tilaan kuului Koistilan lisäksi tila n:o 6:2 (Pääskivuori ja Huutoniemi) Kartansalon kylästä ja tila n:o 5:2 (Alapiha ja Pihlajamäki) Juojärven kylästä. Pihlajamäki erotettiin torpparilain perusteella omaksi tilakseen, vuonna 1925 pidetyssä lohkomistoimituksessa. Lohkomisen jälkeen Koistilan pinta-alaksi jäi 90,48 ha, päätila tuli Arvi Koistiselle, lisäksi Arville jäi 25 ha metsäpalsta tilasta n:o 6:2(Huutoniemi), todistus jaosta sivu 1, sivu 2 ja sivu 3.

Vuonna 1960 tilasta erotettiin itsenäisiksi tiloiksi tilat SORTOHARJU, KOIVUHARJU, KIVIRANTA ja kantatilaksi jäi KOISTILA. Kiviranta tila jäi edelleen Arvi Koistisen omistukseen muut tilat tuli Arvin kolmelle pojalle. Sortoharju Reinolle, Koivuharju Eskolle ja kantatila Koistila Jaakolle. Jaakko oli ostanut Koistilan Arvilta kaupalla v. 1956 ja möi ostamansa tilan sisarelleen Maija Räsäselle ja hänen miehelleen Toivo Räsäselle v. 1958, tilan pinta-ala on tuolloin 26,10 ha. Jaakko osti tilakaupan jälkeen myöhemmin itsenäiseksi tilaksi v. 1967 lohkaistun Kotiranta nimisen tontin Koistilasta. Vuonna 1968 Toivo ja Maija Räsänen möivät loma-asuntotontin Tapani Kuuselalle, joka lohkaistiin itsenäiseksi tilaksi ja nimeksi tuli Kivikkoranta.

Sivuilla on joitakin linkkejä mm. navetan urakkasopimukseen, lohkomisasiakirjoihin jne.. joissa on mainittu rahamäärä markoissa. Tämän arvon voi suhteuttaa nykyrahaan liitteenä olevan taulukon avulla, rahan arvon muutokset 1860 – 2004. Entisaikojen maataloussanastoa, löydät täältä.